Mies on sekaisin päästään, lopetti leijonan käytön seinään ja alkoi krampata. Nyt se on sidottu sänkyyn ja huutaa apua. Väkisinkin tulee mieleen Simo niistä Uuno turhapuro elokuvista. Pöhnäinen mies, joka huojuu edestakaisin teekkarihattu päässään. Minulla tahtoo mennä siihen hermot, ei Simoon vaan tuohon mieheen. Jo kolme päivää olen kuunnellut hänen typeriä juttuja taksiautoilun ihmeellisestä maailmasta. Eilen mies halusi näyttää miten kykenee siirtelemään helmitaulun helmiä varpaillaansa, kunhan vain pääsisi irti ja näyttämään. Vakuutteli tunnin ajan miten taitava siinä hommassa on. On oikein harjoitellutkin. Tiedän, ettei se ole oma itsensä, mutta minua väsyttää. Naapurissa on nuori ja terve mies, joka sai elimistöönsä niin tiukan bakteeri kannan, että taitaa henki mennä. Taas surullisia, kyynelehtiviä vaimoja ja lapsia. Minun mielestäni elämä ei kohtele reilusti.
Työpäivän päätteeksi ajoin pyörällä kovaa, korviin musiikkia niin, että kaikki muut äänet häviää. Alas päin ensin ja sitten mutka oikealla. Se on minun terapiaa.
No comments:
Post a Comment