Kuumailmapallo

Eilen kävi hassu juttu. Oli vielä aikaista mutta olin jo tapani mukaan menossa nukkumaan seuraavan aamun työvuoro milessäni kirvellen. Sen, että sain peiton vedettyä päälleni niin alkoi ulkoa kuulua kummaa kohinaa. Mietin ensin, että miksi joku rymisyttää pihalla peltilevyjä. Tarkemmin kuunneltuani alkoikin ääni muistuttaa liekinheitintä. Naurahdin itsekseni kun tajusin, että enpä kyllä eläessäni ole liekinheittäjän ääntä livenä kuullut, mutta tältä se varmasti kuulostaisi. No ääni tuli selkeästi lähemmäs ja lähemmäs joten lopulta oli noustava parvekkeelle tarkistamaan tilannetta. Kohina jatkui mutta pihalla näytti olevan täysin autiota. Olin jo kääntymässä takaisin, kun se sitten talon nurkan takaa tuli näkyviin. Vihreä-valkoinen kuumailmapallo! Se lipui eteenpäin kohisten ja matalalla. Haistoin rikin. Kori oli aivan pikkuisen minun parvekettani ylempänä ja minä sentään asun kolmannessa kerroksessa. Kuulin mitä ne miehet juttelivat kyydissä ja minun teki mieli kysäistä josko ne ottaisivat kyytiin. Tyydyin kuitenkin vain vilkuttelemaan. Miehet vinkkasivat takaisin ja hymyiltiin. Se oli jotenkin rauhoittava se tilanne. Asun pienessä taloyhtiössä ja se pallo purjehti hidastetun filmin tavoin meidän talojen välistä auringonlaskuun. Minusta näytti siltä, että kori hipoi puun latvoja kun ne kääntyivät kohti jätemäkeä.

Muitakin ihmisiä tuli parvekeille ihmettelemään tapausta. Ja silloin se jysähti. Minullahan ei ollut ketään, jolle olisin voinut huutaa että hei, tule katsomaan: meidän pihalla on kuumailmapallo. Hassua.. en ole kaivannut koko aikana mitään sellaista. Joskus on tietysti harmittanut lakanapyykin kuivuttua, että on pitänyt odotella kaveria piipahtamaan kylään, että saa lakanat vedettyä. Vaan nyt aidosti ja ensimmäisen kerran sinkkuna tuli sellainen olo, että olisipa kiva jos olisi joku jonka kanssa voisi jakaa näitä juttuja.

Vielä myöhemmin valvoin vuoteessa ja pohdin olisko nyt kuitenkin päässyt käymään niin, että olisin valmis uuteen suhteeseen. Vannomalla vannoin, että ei ikinä enää mutta mietin asiaa vielä ja muistin miten töissä se pieni poika sanoi: "että kyllä isä rakastaa meitä vaikka se ottaakin tiskatessa hääsormuksen pois". Tai kun se vanha mies bussissa vastasi isoon ääneen puhelimeen "kulta minäkin rakastan sinua". Asia varmentui siinä mietiskellessäni, ja niin se on. Sitä minäkin haluan, lämpöä ja läheisyyttä. Kummallisista asioista sitä ihminen muuttaakin ajatteluaan. Kuumailmapallo voi siis olla hyvinkin ratkaiseva tapaus.