Kävin katsomassa tyttö pientä kotilomalla. Pienetynyt se oli entisestään. Kalpea ja hiljainen verrattuna entiseen. Ei katsonut silmiin kertaakaan. Puhui joutavan päiväisiä kauniista ja rohkeista. Toisaalta televisio on siellä ainoa virike kuulema. Minua itketti sen kädet ja harmaa abi paita. Sekin oli joskus sille sopiva.
Sain ylipuhuttua kävelylenkille. Soile pakkasi laukun mukaan. Mietin, että onko sillä siellä mittanauha -aina mukana jotta voi seurata vatsan ympärystä. Niinkuin oli sillä tytöllä kirjassa "stalinin lehmät". Häpesin ajatustani. Ulkona oli ihanaa, käytiin katsomassa jäiden lähtöä. Soilekin sanoi tykkäävänsä, mutta musta tuntui että se valehteli.
Kotona Viola keitti meille teetä ja syötiin vastaleivottuja karjalanpiirakoita. Soilekin söi. Samalla suunniteltiin, että kesällä mennään taas järvelle. Grillataan ja uidaan niinkuin aina ennenkin. Jotenkin vain jäi sellainen olo, että niin ei tule tapahtumaan enää. Kun se vain myöntäisi olevansa sairas ja tarvitsevansa tukea
No comments:
Post a Comment