Valmiinannne, Paikoillanne, HEP

Minulta pääsi häpeilemättä pieni tuuletus kansliassa kun muru soitti ja kertoi meidän olevan mukana. Vara Leena murjaisi kulmiaan, että mitä se nyt taas hymyilee kesken kaiken kun ympärillä vain sairastetaan. En tuntenut syyllisyyttä ilostani, vaikka joskus saankin kuulla että pitäisi olla aikuinen. Tästä on nyt viikko. Kaikki muu on tuntunut kovin etäiseltä siitä asti. Kävelen, joo ja suoritan asioita entiseen tapaan, mutta ajatukset eivät ole yhtään mukana. Eilenkin unohdin tehdä kaiken ylimääräisen mitä piti. Muistin vasta kotona myöhään, että siihen se lidocain jäi kanslian reunalle näyttämään väärältä vastoin HUS:in säännöksiä. Jälkeenpäin tunsin syylliyyttä, että vain osa meistä sen nyt tietää kun unohdin lähettää velvollisuuspostin.

Tänään ajattelin, että olisi hyvä aloittaa valmistelu. Niimpä Nammu sai uudet mustat silmät heti amusta. MP3:een vielä udet patterit niin alkaa olla valmista. Pakkaamisen lomassa mietin ehtisiköhän vielä opiskella Euroopan ulkoa.