Kanalaumoja

Että minua niin ärsyttää joinakin päivinä kolleeganaisten (niin ihania kuin ovatkin) vouhotus. MIKSI voi miksi tietyn ikäiset naiset hössöttävät. Missään nimessä en halua yleistää, mutta olenpahan vain huomannut, että keski-ikäisiä naisia kun kertyy yhteen useampi niin asioista tulee yhtäkkiä hankalia. Päätöksiä ei saada tehtyä ei sitten millään, kun kaikki aika menee kohkatessa ympäriinsä. Ja pitääköhän niitä tavallisimpiakin asioita miettiä neljälläkymmenelläkahdellla eri kantilla. Siinä ajassa kun on päästy vaihtoehtoon numero kaksikymmentäkolme, (itseäni kehumatta) minä olisin hoitanut asian käytännössä jo monta kertaa. Mielestäni lopputulos olisi aivan hyväksyttävä niinkin, mutta kun on nuori niin on vaikea saada kanalauman päätä käännettyä. Pitäisi olla kukko, tai vähintään kukonpoika niin saisi äänensä kuuluviin. Ja auta armias jos keskeyttämään menet tämän naisten "ideariihen". Siinä loukkaannutaan joskus verisestikkin. Niin ja sitten on vielä ne mitä jos käykin näin -naiset. Heidän elämäänsä hankaloittaa rikas mielikuvitus, joka keksii monta eri ratkaisua jos vaikka käykin näin tai noin. Hirveän rasittavaa minusta. Selkeämpää olisi jos edettäisiin tilanteen mukaan, eikä otettaisi liikoja paineita.

Senverran on kuitenkin "elämänkokemusta" kertynyt, että viisammaksi olen huomannut antaa naisenergian purskahdella ja vetäydyn itse hieman syrjemmälle. Usein siinä samassa hommat tulee tehtyä ja lopulta joku kohkaajista tulee kysymään, että missä ajassa ehdit tehdä tuon kaiken. Siinä voi sitten myhäillä itsekseen. Pitää vain muistaa, että omien päätösten takana tulee seistä 100 prosenttisesti.