Pahimpia on aamut. Kuka Perhana nekin on mennyt keksimään. Vuorotyöläisenä aamun vietto sattuu kohdalleni harvoin mutta silti se on ponnistus.
Aamuisin minulle käy aina niin, että en tajua asioita. Kuulen kyllä äänet ja ihmisten puheen mutta en erota verbejä. En ymmärrä kelloakaan ennen kuin viisarit osoittavat pohjoiseen.
Ärsyynnyn kun heti aamusta pitäisi olla valmis tekemään valintoja: ottaisiko appelsiinimehua vai omenamehua. Puhumattakaan pirteydestä, äärimmäisen vastenmielistä. JA Pitääkö ihmisille jumalauta vielä hymyilläkin.
Minun henkilökohtainen helvetti olisi aamu, joka ei koskaan lopu.
No comments:
Post a Comment