Minkäköhän takia naisten vaatteisiin ei useinkaan ommella taskuja. Housuihin ja hameisiin siis. Ei mun pepa näytä YHTÄÄN paremmalta taskuttomassa kankaassa. Päinvastoin. Viikonlopun jälkeen olen aivan varma, että taskut olisivat säästäneet minut porraskäytävässä vietetyltä yöltä. Silloin minulla olisi ollut edes ne avaimet taskussa. Nyt ne veivät kaiken. Kolme poikaa. Siinä paljoa auttanut selitykset. Lykky että S:kin osasi olla kiivastumatta. Ties vaikka olisi henki lähtenyt, niin aineissa ne oli.
Oveen piti hommata kalliilla uusi säppi, joka ei toimi kunnolla. Päivystävä lukkoseppä on muuten hintavampi kuin parempi kirurgi. Täti nauroi, että pysyypä tytöllä ainakin vireystila hyvin kunnossa kun on koko ajan vähän hankalaa.
Itse asiassa koko viikkona en ole nukkunut kotona ja pää on ollut ihan seula. Jätin uudet avaimetkin keittiönpöydälle ja lähdin kuuntelemaan hra Didleytä. Nolottipa soittaa huoltomiehelle taas, että tulee päästämään sisään. Tiesi minut jo nimeltä ja Vinoili niinkuin edelliskerrallakin. Raivostuttava asenne!! Tahallanihan minä sen laukun vietätin.
Onneksi sellonrakentaja sitten sanoi kultapieni ja sain siivet kantapäihin. Ei ole yhtään enää epäkivaa.
No comments:
Post a Comment