Kuin siinä olisi monta ihmistä samassa. Se on mukava ja söpö mutta kun se käy kemikaaleilla niin mua pelottaa. Sanoo, ettei kestä todellisuutta ja kukaan ei häntä voi muuttaa. Uhoaa. En tiedä esittääkö kovista kavereille vai yrittääkö tehdä vaikutusta minuun. Minä en enää tiedä mikä on totta, kumpi on oikea. Keskustelussa esiintyy sanat adoptoitu ja ehdonalaisuudessa. Sanoin että joko riittäisi tästä aiheesta ja se toivotti minut helvetinkuuseen. En mennyt omaksi ihmetykseksenikään vaan jäin ja tanssin kuin viimeistä päivää. Se oli niin kuin sillon kun minulla oli ne 200 pikkulettiä hiuksissa.
Aamulla se on taas mukava ja söpö. Vie minut syömään, Se juo kokista minä vettä. Kumpikaan ei jaksa syödä loppuun. ihmettelen miten normaali päivä meillä on. ei tappelua, ei ryöstetyksi tulemista, ei taksista ulos heittämisiä, ei diilereille uhoamisia, ei ratsatuksi tulemisia. Uskottelen edelleen itselleni että se voisi toimia, illalla laukustani löytyy ruusu, joka on pinkki.
No comments:
Post a Comment