Oli taas sellainen päivä, ettei työt tekemällä loppuneet. Niitä on ollut nyt usein. Joka sänky juoppoja täynnä. Oikein arjen sankareita. Siinä hermoa koetellaan kun vittusaatanat raikaa. Ja mehän puunataan, ja mitäs saisi olla. Vastaukseksi kun saa huorittelua, niin jo on mukavaa. Hoida siinä sitte pyytteettömästi. Mietin usein, miksi viitsiä. Se on uutta verrattuna viime vuoteen. Näin pikkuenkeli muuttuu kyyniseksi. Ihmiset ei kiinnosta enää niinkuin ennen.
Ollaan joskus mietitty työporukalla, että sitä ei uskois kukaan jos julkastas muistelmia työmaalta. Jormat ja Rainet köysissä ja päät sevon. Joskus on käynyt vahinko ja omaisia on pelmahtanut paikalle kesken täyden toiminnan, kyllä siinä vetää hiljaiseksi kovemmankin persoonan.
Jos tätä työyhteisöä ja työkavereita ei olisi niin en jaksaisi näinkään hyvin. Mustaa huumoria on ja pitää olla paljon. Siksi kirjoitukseni saattavat tuntua karskeilta jonkun mielestä, mutta tätä työtä ei muuten jaksa täysipainoisesti.
No comments:
Post a Comment