Jotakin Uupuu

Voi mihinkähän on kadonnut romantiikka maailmasta. Ajeltiin alkuviikosta Lauran maalle ja edelleen ne kaikki talojen isännät siellä käyttävät heinäpaaleihinsa sellaista ällöttävää muovia. Sitä on sitä perus valkeaa tai vihreää. Johanna tiesi,että mustaakin on mutta se lienee varsin harvinaista. Kuitenkin se muovi, ei sovi maisemaan ja samalla pilaa täysin heinälato romantiikan. Mihinkä minä nyt menisin pussailemaan kuvitellun kultani kanssa kun ei ole kuin muovisia heinäpalloja. Dinosauruksen munia. Eihän niiden päällä voi edes nukkua. Nehän on ihan nihkeitäkin, sama juttu kuin nukuisi nahkasohvalla, siihenkin tarttuu nassu kiinni. Ja ajatella miten olis mukavata nukkua jonkun kanssa. Ja vieläpä sellaisessa oikeassa heinäladossa heinien keskellä. Lauran kissakin nukkuu naapurin Justuksen (nimi muutettu) kanssa heinäkasassa. Aamulla siellä on kaksi vielä lämmintä painaumaa molempien kissojen jäljiltä. Naurettavaa, että Kustaallakin (nimi muutettu) on parempi seuraelämä kuin minulla.


...Nykyään mun nukkuessa vieressä on lamppu, puhelin ja toisinaan joku kirja. Siinä kaikki. Haaveilen ajoittain siitä jos voipi nukkua jonkun kylessä, tai alla tai miten vaan. Kunhan olis aamulla kosketus etäisyydellä se joku.