Sulkavalla

Me käytiin ylittämässä kaikkien odotukset sulkavalla viikonloppuna. Istuttiin siinä lauantai iltaa kirkkoveneessä ja hävittiin päivystyksen joukkuelle vain 2 minuuttia. Moni tuli sanomaan että uskomaton suoritus ensikertalaisilta. Aika oli 5.23. Viimeiset 5 kilometriä tultiin täysillä. Kädet oli jo jonkun verran rakoilla ja ajattelin kyllä monta kertaa, että nyt en jaksa enää yhtään mutta sitten kun katseli joukkuekavereita, jotka paahto eteenpäin niin oli vaan pakko jaksaa. Se oli kyllä uskomaton joukkopsyykkaus. Laina perämies sanoi jälkikäteen ettei olis uskonut, että me jaksetaan se loppuun ikinä. Siksi s eyrittikin toppuutella vähän. Me vain karjuttiin, ettei enää mitään juomataukoja. TEHOO vaan. Harmi, ettei sitä kukaan oikein ollut todistamassa. Huoltojoukotkin tuli vasta myöhemmin kun ei ne uskoneet, että me niin nopeasti suoriuduttaisiin matkasta.

Maaliin tulon jälkeen oli ihan epätodelinen olo. Kävelemään piti opetella uudestaan siinä laiturilla ja osa porukasta tuli nellivedolla pois veneestä. Aurinko oli just laskenut ja yö alkoi hämärtää. Mentiin vielä uimaan saunan päälle. Liisa ja Riitta oli järjestäneet meille ihanan voitto aterian. Harvoin on niin täydellisen mahtavaa. Luulen, että euforiaa riittää pitkälle sysksyyn asti.