Keskellä

Tänä yönä hengitän hiljaa

Järjestän puutarhaani

puhdistan lammikkoni

ennenkuin annan sanojen mennä

(Yrjänä)

EVO 10-11.3 2005

Lähdettiin puolilta päivin ajelemaan kohti EVON luonnonpuistoa. Matkalla poikettiin Lahdessa hakemassa kirves ja lisä makuualustoja lainalle. Jännättiin säätiedotusta radiosta, lupasivat pakkasta.

Jätettiin auto rahtijärvelle ja patikoitiin reilu 3km sorsakolulle. Eksyttiin kerran mutta ihan vähän vain -keltaojalle. Kello oli jo aika paljon, mutta päätettiin jatkaa matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Sitäpaitsi keltaojan laavu oli valju eikä siellä ollut polttopuita. Lähestyttäessä kolua, tuoksui savu. Ounasteltiin, että siellä on muitakin. Tamperelta oli tullu Tapani ja meinasi viipyä pari yötä. Oli yksin liikkellä ja sanoi olevansa mielissään seurasta. Hirveä nälkä. kastikkeet trangiaan ja teevedet kiehumaan. Päivänvaloa oli vähän jäljellä ja sain vapautuksen köksävuorosta, jotta ehtisin katsomaan onko majavanpesällä elämää. Ei ollut: patokin oli hajotettu. Tapani tiesi, että niitä hajotetaan tahallaan.

Illalla pakkanen alkoi kiristyä. Pilvistä ei ollut tietoakaan, joten plussana kirkas tähtitaivas. Makasin siinä puuvajalle vievällä sillalla ja ihmettelin taas miten erilaiselta taivas näyttää kun ei ole tekovaloa häiritsemässä.

Tytöt kävi nukkumaan ja minä olin ensimäisenä kipinä-mikkona. Tapani jäi hetkeksi seuraksi. Oli ihan hiljaista, välillä huhuili pöllö ujosti. Tapani epäili sen olevan helmipöllö, kun niitä täällä main on. Kävin magliten kanssa tähyämässä puiden latvoja mutta ei sitä näkynyt. Toisaalta, vaikka se olisikin esiintynyt niin en olisi lajia tunnistanut. Juteltiin Tapanin kanssa ja otettiin lämmikeeksi sentti wiskiä. Pahaahan se on mutta kylmällä kaikki menee. Lauran herätin seuraavaksi ja kömähdin nukkumaan. Yllättävää kyllä heräsin seuraavan kerran kun Mervin kanssa vaihdettiin vuoroa.

Aamulla viideltä mun viimeinen kipinä vuoro alkoi. Äiti pisti tekstiviestin, että pakkasta ollut yöllä -25. Sen kyllä huomasi kun poistu makuupussista niin alkoi heti täryyttämään. Pistin siinä hellaa kovemmalle ja laitoin puurot tulemaan. Mietin onko varpaat kohta kuoliossa.

Onneksi kylmä unohtui kun aamuauringon noustessa kolme pitkäkaulaista lintua lensi laavume yli ja aurinko värjäsi ne näyttämään punaisilta. Näky lisätään ehdottomasti "Sibeliaarisia näkyjä ja hetkiä elämässäni" listalle.

Mielestäni jäätiköllä kävely on aina jännittävä vaihtoehto ja toisetkin innostuivat Käytiin siis lumienkeleiden teossa sorsajäven päällä. Sitte takaskävely autolle ja kohti Lahtea palauttamaan kirves. Ensin tehtiin kuitenkin mutka Lammilla. Siellä oli komea kivikirkko ja markkinat. Ostin tuliaisiksi viipurinrinkelin. Yhdessä mietittiin karvaratin ostoa J:n uuteen autoon, mutta se oli kovasti kallis. Töihin piti lähettää kortti ja lammin kioskilta löytyi "Terveiset Lammilta" kortti. Niitä ei ollut varmaan myyty sitte 80-luvun kun siinä oli hintakin markkoina. Myyjä sanoi ettei tämmöistä väentunkua ollut pitkään aikaan kun meidän lisäksi asiakkaita oli kolme miestä. Päätettiin ottaa perinteeksi, että matkojen yhteydessä pitää aina poiketa pienissä paikkakunnissa, kahvilassa ja katsomassa nähtävyyksiä.

Lahdessa Helena lämmitti meile saunan ja kun kuoriuduttiin vaatteista paljastu ettei varpaat ollu saanu pysyviä vaurioita vaiks olivatkin tunnottomina monta tuntia yönaikana. Hyvä fiilis matkasta jäi pakkasherran töistä huolimatta.. talvitykkääjälle parasta ajanvietetä retkeily on... minusta.

PS/ lahdessa niillä oli vieraskirja tehty yhden huoneen oveen. Se oli kiva.