Kauppareissu

Ere kokkosen näköinen mies oli taas samaan aikaan alepan kassajonossa. Sillä oli pilkkihaalari päällä ja punaset lapaset! Osti kans punajuurisalaatia, se oli tarjouksesa: 84senttiä. Mä en tiedä onko Ere Kokkonen elossa. Pitäis muistaa kysyä tädiltä, kun se tietää niistä julkimoista. Tuntee toisten elämät melkein paremmin kuin omansa.

Palumatkalla näin sen lempeä silmäisen koiran. Nyt niin läheltä, että onnistuin kysymään sen merkin ja nimen. Omistaja kertoi sen olevan montaa rotua. Irlanninsusikoiraa ainakin ja nimi on Maximus. Komea nimi komealla koiralla. Eipä sen näkeminen helpottanut yhtään koirakuumettani. Päinvastoin, kuume nousee.

Yön jälkeinen herääminen hankaloittaa tätä päivää. Silmät on vieläkin turvoksissa. Ulla kysyi eilen, että onko mulla kaikki kunnossa, luuli varmaan että olen itkenyt. Toisaalta ei se niin harhaan osunut kun väitin. Vuosi tulee nyt täyteen ja kieltämättä ajatukset on pyörinyt kovasti samaa rataa kuin silloin alussa.

Pitäisi pakata rinkka valmiiksi huomista ajatellen, mutta pyörittelin vain niitä sukkia enkä saanut mitään valmista aikaiseksi. Ja soutamaankin pitäisi lähtä. kevään eka treeni odottaa, sisätiloissa tosin, mutta alkuhan se on sekin.