Viikko sitten tuli kortti, Davincin keltaistakin keltaisemman auringonkukan takana Maija sanoi tulevansa kylään viikon päästä torstaina. Koulutuspäivät Helsingissä oli syy matkaan. Samalla voitaisiin plarata menneitä. Se torstai oli eilen ja aamulla pohjoisen junan kyydissä tuli ruskettunut vaaleahiuksinen tyttö. Olin asiaankuuluvasti vastassa muumilimsan kanssa. Se on vanha perinne meillä. Pieninäkin aina juotiin yökylässä muumilimsaa. Ensin kiipeiltiin puissa ja illalla sitten sitä limsaa. Tällä kertaa jätettiin ne puut väliin.
Lapsuudenystäviä näkee aikuisiällä liian harvoin ja silti ne tuntee yhtä hyvin kuin lapsena. Marimekon yöpaidoissa meidän keskustelut venyy vahingossa aina aamu viiteen. Ei välitetä vaikka aamulla pitäisikin mennä töihin. Puhutaan siitä mitä toinen uskoo tapahtuvan 10 vuoden päästä tai muistetaanko se Risto. kumpikohan siihen oli ensin rakastunut. Maija on siitä harvinainen, että hänen kanssaan olen kestänyt kaiken. Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuttakin jo vähän matkaa.
Seuraavan kerran sitten syksyllä
No comments:
Post a Comment