Elämäni Ässälle

Joskus sitä käy niin, että lähtee keskiviikkona istumaan Esplanadin puistoon jäätelötötterön kanssa. Siihen tulee sitten synttärisankari. Ilta etenee ja sitä päätyy Stokmannin herkkuun ostamaan siideriä, jonka jälkeen Sörnäisiin metsästämään C.I:tä. Siinä sitä sitten keinutaan oletetun asunnon pihakeinussa ja virolainen rakennnusmies ystävällisesti avaa oven, jotta yllätys ei menisi piloille. Saunakerroksesta ei kuitenkaan ole yhteyttä asuntokerrokseen ja talokin on väärä. Vituttaa ja seuraavaksi istutaan kalliossa apin paarissa juomassa votkaa vanhojen miesten naureskellessa vieressä. Humalapäissään Susanna soittaa siihen numeroon, joka vastaa. Hieno tarinamme meni läpi ja meillä oli marinalle faktaa.

Lopulta aina kyllästytään vanhoihin miehiin ja poistutaan kohti keskustaa. Matkalla poiketaan pizzalla italialaisessa paikassa, lauletaan vähän ja kilistellään lisää. Omistajaa ei haittaa koska ollaan ainoat asiakkat. Loosessa törmätää tuttuihin, ja on the rocksissa mieheen, jolla kasvaa hammpaat ienten läpi. Tanssitaan vähän ja nautitaan valkovenäläinen.

Seuraavana aamuna pää on kipeä ja hävettää. Ei oikein tajua miksi sitä C.I:tä piti metsästää. Kahvilassa siitten näkee toisen ystävän joka ei ollut osallisena edellisen illan teinikaahotuksessa. Sitä menee ja tunnustaa syntinsä, kuin katoliselle papille ja luulee että saa synninpäästön. Katolinen ei kuitenkaan ymmärrä ollenkaan ja sitä jo miettii miksi kertoi mitään. Ajattelee vain, että kyllähän vanhenemista pitää juhlia, vaikka se joskus vaatisikin teinivouhotusta.

Hyvää synttäriä muru