Poika Jota On Pidelty Pahoin

Tiedättekö miltä tuntuu koskettaa ohimoa, otsaa ja päälakea joiden alta puuttuu pala luuta. Suojaamattomana, iho antaisi myöden kevyestäkin kosketuksesta ihan helposti. Siksi sitä pitää varoa. Kunpa muutkin ymmärtäisivät sen. Tiedättekö miltä tuntuu kun, joku antautuu käsiisi, itkee ja pyytää ihmeitä. Tiedättekö miltä se tuntuu kun ei niitä ihmeitä pysty tekemään, ei vaikka haluaisikin.

Tiedättekö miltä tuntuu olla toisen silmät, korvat ja liike. Miltä tuntuu liikuttaa toisen käsiä ja jalkoja kun tämän oma tahto ei siinä onnistu. Se riittämättömyyden tunne on läsnä jokaikinen päivä kun katson niihin surullisiin silmiin. Joka päivä näen, että ne laidat lähestyvät, koska itse hän ei minnekään liiku. Kuulen miten siellä takoo yksi ainoa ajatus päivästä toiseen.

Ja tiedättekö miltä tuntuu lähteä pois tietäen, että toinen ei pääse minnekään. Ja tiedättekö kun vielä illalla kuulee joltain ihmiseltä oikeat sanat. Ihan joka tilanteeseen. Tuntuu, että se ihminen tuntee sinut paremmin kuin sinä itse. Ja tiedättekö miltä tuntuu huomata että et silti anna sanojen tulla tarpeeksi lähelle.

Rohkenen väittää, että kaiken tämän minä tiedän