Ensimmäistä kertaa minua pelotti. Silmät on siniset ja pahat. Rauhallisesti se sanoo tulevansa ja viiltävänsä. Kutsuu huoraksi, ja todella tarkoittaa sitä. Kaiken tämän se sanoo likainen hymy huulillaan. Kuulen vihan ja vaatimuksen tummassa äänessä. Yksikään liikkeeni ei jää siltä huomaamatta, halveksien se seuraa niillä sinisillä silmillänsä.
Onneksi meitä oli aika paljon. Erivärisiä, vihreitä enimäksen mutta muutama sininenkin. Siniset oli skarppina, yksi niistä ihmetteli miten te pienet tytöt tämmöistä jaksatte. Ei ne taida ymmärtää, että me ollaan niiden elämässä vain hetken, kovempaa tuolla ulkona on.
Heräsin juuri päiväunilta ja minulla on ne silmät vieläkin tallella.
No comments:
Post a Comment