Uimassa

kun on talvi ja pakottava tarve päästä veteen niin aamulla olin uimahallissa. Menin ajoissa ja altaan reunalle ehdin ihan ensimmäisenä. Vedenpinta oli aivan peili tyyni. En voinut vastustaa kiusausta hypätä veteen pommina. Hienot renkaat levisi kaikkien ratojen läpi. Olin polleana, kylläpä pienikin saa jotain suurta aikaiseksi kun oikein yrittää. Katsoin vasemmalle ja oikealle, ei ruuhkaa!! Riemuissani turvaudin tänään sammakkoon.

Uimaan minä olen oppinut nelivuotiaana. Tämän hyödyllisen taidon opiskelin tätini vihreäposliinisesa kylpyammeessa. Se oli elämäni ensimmäinen kylpyamme. Ja siinä minä liu'uin sukeltaen ammeen päästä päähän aina tasajalkaa päädystä vauhtia ponnistaen. Se oli taivaallista. Pois en suostunut tulemaan kantamatta. Isä nosti ylös kun huuulet alkoivat sinertää. Tädilä oli pieni asunto, ja on vieläkin. Kyläreissuilla Kylpyammeen pohjalle laitettiin varapatja ja nuu nukkui siinä hyvin. Että rakastin sitä ammetta. Viime vuonna tädin asunto remontoitiin ja vihreäposliinisen kylpyammeen tilalle laitettiin suihukaappi. Julmaa. Tietääköhän ne, ettei suihkukaapissa voi uida. Onneksi olen jo sen verran aikuinen, että minulla on mahdollisuus omaan kylpyammeeseen.