Kun U astui elämääni vajaa vuosi sitten olen tyystin kadottanut kykyni kirjoittaa. Ymmärsin se aamuyöstä kun podin kadonnutta viisaudenhammastani. Liekö niillä yhteys toisiinsa, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole enää mitään sanottavaa. Se on minusta omituista, koska elämäni on paljon entistä mielenkiintoisempaa. Mutkatonta, mutta mielenkiintoista. Kesälläkin elämässäni oli tapahtumia enemmänkuin koko elämäni aikana, mutta ei sitä saa kerrotuksi. Ja jos saa tuloksena on äärettömän pitkiä ja monimutkaisia lauserakenteita, joista ei saa tolkkua. Onko tämä niinkuin siitä mainoksesta "niin hyvää, ettei sanotuksi saa". Olenkohan minä onnellinen?
Nytkin voin vain ajatella sitä miten viimeksi on syöminen ollut näin hankalaa kun vielä rei´itin korut itseeni. Tänään uhmasin erikoishammasteknikon kieltoja ja tein itselleni voileivän tuoreesta ruispalasta juuston kanssa. Se piti leikata sentin viipaleiksi niinkuin Muuralassa aikoinaan mummoille, joilla oli käsien koordinaatio ja puruvoima kateissa. Ja että se maistuikin, vaikka vasta kaksi päivää olen ollut nestemäisellä ruokavaliolla. Eilen oli niin nälkä koko ajan. Se oli varmaan osiltaan psykologistakin, koska haaveilin illalla nestemäisestä pizzasta.
Nytkin voin vain ajatella sitä miten viimeksi on syöminen ollut näin hankalaa kun vielä rei´itin korut itseeni. Tänään uhmasin erikoishammasteknikon kieltoja ja tein itselleni voileivän tuoreesta ruispalasta juuston kanssa. Se piti leikata sentin viipaleiksi niinkuin Muuralassa aikoinaan mummoille, joilla oli käsien koordinaatio ja puruvoima kateissa. Ja että se maistuikin, vaikka vasta kaksi päivää olen ollut nestemäisellä ruokavaliolla. Eilen oli niin nälkä koko ajan. Se oli varmaan osiltaan psykologistakin, koska haaveilin illalla nestemäisestä pizzasta.
No comments:
Post a Comment