Tylsää

Melkein tiesin että jotain seuraamuksia siitä eilisestä ruisleivästä tulee. Olo oli samanlainen kuin joskus lapsena kun tiesi, että näin ei saa tehdä , mutta mieli ei anna periksi. Ja pian huomaa, että tekee juuri niinkuin kielletty oli. Yöllä sitten heräsin siihen, että palelsi. Ensin ajattelin, että ihanaa nyt se syksy on täällä, mutta se ei mennytkään ohi ikkunan sulkemisella vaan jatkui niin, että pian tärisin kylmästä. Alan ammattilaisena sitten hoksasin, että kuumettahan se tiesi. Mittaria minulla ei ole, mutta olen huono sairastamaan ja ei tarvita paljon kun olen kuoleman kielissä. Eikä se nyt oikeasti siitä leivästä johtunu, eihän? Mutta aina pitää jotain syyttää. Tuli kuitenkin huono omatunto kun jouduin soittamaan töihin, että pitää huilia. En tiedä mikä siinä on mutta aina tulee olo kuin että pinnaisi. Johtuu varmaan siitä hoitajan pyyteettömästä luonteesta.

No niin olen sitten viettänyt jo kolmannen päivän sohvalla makoillen ja katsellen tuulessa heiluvia puunlatvoja. Melko tylsää. Ja kuin kiusalla toi postimies mulle image-lehden näytenumeron. Kannessa komeili Mikko Leppilampi ja Matleena Kuusiniemi. Vihaan lehtiä, joissa joka toinen sivu on mainos. Kaiken kukkuraksi saan olla varma, että parin viikon sisään soittaa lehtimyyjä, ja kertoo uskomattomasta tilausedusta joka on räätälöity vain ja ainoastaam minulle. Eikä maksa mitään, paitsi toimituskulut.