Se Tuli vastaan kotikadun kadulla, moikattiin. En jäänyt katsomaan taakseni. Mietin miten se huomasi joskus pari-kolme vuotta sitten, että tietynlainen rokkius on muotia. Se alkoi täyttää vaatekaappiaan mustilla suurten kauppaketjujen valmistamilla vaatteilla. Niillä, joissa on aina se typerä ruusu tai pääkallo koristeena. Muotilehtien kansissa niillä saadaan ihmiset näyttämän rockhenkisiltä, mutta aatteesta siinä ei ole kyse. Sillä on sellainen porvari ketjukin taskunsa päällä roikkumassa. Humalassa se joka kerta hokee sitä miten hän on muuttunut nainen, käy festareilla ja kuuntelee oikeaa musiikkia. Nimenomaan oikeilla soittimilla tehtyä. Siinä on paljon tottakin, ennen sitä ei olisi provinssiin saanut, ei kirveelläkään kun sotkeentuu vaatteet ja tukka menee huonosti. Ja urheasti se nytkin yrittää vaikka sillä onkin aina sateenvarjo mukana, mikä on naurettavinta mitä sinne voi mukaansa raahata. Sitten se humalassa arvostelee ihmisiä, jotka on ylipukeutuneita hiekkakentille. Salaa sisimmässään se kuitenkin toivoisi itse olevansa kuitenkin ne korkokantakengät jalassaan. Ja kaiken tämän se tekee, jotta se saisi harrastaa rokkitähtien kanssa seksiä. Se on bändäri parhaimmasta päästä. Ja muutenkin sillä ei ole muuta mielessä kuin naiminen ja sen eri muodot. Siitä se puhuu taukoamatta. Ja minä en jaksa kuunnella.
Ja se musiikin kuuntelu. Yhtäkään keikkaa se ei jaksa kuunnella loppuun. Kärttää vain että pitää siirtyä seuraavalle keikalla, jotta näkee niitä ulkomaan eläviä. Aivan kuin sillä olisi merkitystä kun ei se kuitenkaan ensi vuonna edes muista kyseistä bändiä nähneensäkään. Ainoa mikä sitä kiinnostaa loppu peleissä on se miltä joku yhtyeen jäsen näyttää lavalla ja onko sillä mahdollisesti uusi leikkaus tukassaan, ja kaikki juorut se tietää kyllä. Kuka seurustelee ja kenen kanssa. Missä ne asuu jne. Uusimmista levyistä sillä ei ole tietoakaan eikä se erota kitaraa bassosta. Feikki se on mutta mitäpä minä siitä tiedän…
No comments:
Post a Comment