Yhtenä Päivänä

Yhtenä tuulisena ja sateisena päivänä siinä tuulensuun pihalla, mistä alkaa vaarin puoli. Siinä kulmassa missä on nyt ne tädin laittamat uudet laatat ja verenpisarat punastelemassa ruukuissaan näin viikko sitten etanan. Tai ainakin luulen sen olleen etanan. Sillä oli muutaman sentin mittainen sileä vartalo ja kaksi tuntosarvea joita se tiuhaan heilutteli minua kohti. Mennessään siitä jäi sellainen vana kuin etanista yleensä jää. Mutta kotiloa sillä ei ollut selässään, se minut saikin miettimään jotta oliko se etana ollenkaan. Pohdin, että oliko se alasti oleva etana vai reppana kodittomaksi jäänyt. Ongelmaan ei löytynyt vastausta. Siihen tuli sitten öljyä tuova mies sinisissä haalareissa, joka ihmetteli minun kyykkimistäni. Mietittiin siinä hetki asiaa ja todettiin, että kyllä se asunnottomaksi oli jäänyt. Jos sillä vaikka oli vaimo suuttunut ja laittanut ulkoruokintaan.

Nesteen mies tankkasi isän öljysäiliön ja meni matkoihinsa, minä jäin pihakeinuun keinumaan. Katselin kun autotallin pääsky rullassi pitkin pihaa pojilleen evästä. Etanakin jatkoi matkaansa ruoka-aikaan mennessä se oli ehtinut liiterille asti. Eikä sitä näyttänyt haittaavan, ettei kotiloa ollutkaan. Isä tuli kotiin ja me syötiin ja saunottiin. Illalla vielä rakensin taivasta olohuoneen pöydälle Maijan kanssa.