Ajattelin, että jaksaisit vielä yhden kesän. Sinähän pidit kesistä. Pidät kai edelleen. Auringonkukat ja kesän tuoksu järvellä. Kuka tietää, kuljet nyt ties millaisilla viheriöillä ja kipu on enää hatara muisto.
Itkin kun tajusin totuuden, ettet kestäisi, et edes yhtä yötä. Viola sanoi, että meidän pitää päästää sinut vapaaksi rajoistasi joita ajatuksesi aiheuttivat.
Pelkäsin, mutten varmasti yhtä paljon kuin sinä. Tummat silmäsi näyttivät hätääntyneiltä, toivoin monta päivää, että tajuaisit viimeinkin. Olin vihainen, kuinka voi tyttö pieni olla niin typerä, että pelkää elää!
Minä muistan kaiken, muistan kyllä
Nythän meillä ei ole enää hätää, ei kummallakaan
No comments:
Post a Comment