4.8.06

Yhtenä Päivänä

Aamulla kun kello soi on pimeää. Päässä jyskyttää tuleva ja suussa maistuu vääryys. Silti, kyselemättä nousen ja syön aamupalan. Päädyn paikkaamaan omat haavani. Viileästä nousen bussiin. Matkalla kuuntelen Vernonin lupauksia kesästä ja kuljen pakollisen matkan hissille. Etsin avaimet taskusta ja ilman vikoja pääsen osastolle. Haaleiden hahmojen saattelemana puen valkoiset, läpikuultavat vaatteet ylleni ja olen mairea. Kyselen kuulumiset ja toimin ohjekirjan mukaan. Katson miten sanat liikuttavat kaulaa muttei mieltä.

Itsekseni huomaan, että päivä kuluu. Lopulta pohjanmaan nainen makaa huulet vuotaen, puhtailla vihreillä lakanoilla. Välillä televisiossa solakat miehet sivakoivat. Odotan kellon lyömää. Välillä juon kevyttä ananasta mielessä musiikki. Ystävällisesti kuitenkin keskustelen hiihtolomasta ja tuen leirikoulua.

Jälkeen, väen tungoksessa toinen lyö toista siniristilipulla. Lauletaan ja huudetaan mutta ei auta. Ajetaan puoli tyhjällä bussilla sukulaisiin ja syödään hyvin. Animaatiossa mennään pinnan alla. Kotiin mennessä illalla, minä laulan koko matkan. -Kaksi kolmeentoista, mutta ei onnistu
- Välittämättä niistä, jotka haluavat näyttää ulospäin hyväksyttäviltä.

Lopulta haluan vain ajaa kovaa!!! Eikai se haittaa jos itkettää.

No comments: