Tilukset

Oikiasti olisi pitänyt olla iltavuorossa, mutta kun on keuhkoissa pneumokokki niin käytiin Kostin kanssa meidän uudessa kodissa. Yksi repullinen tavaraa oli pakko jo viedä, että tuntuisi omalta. Laitoin ensin jääkaapin päälle ja fiilistelin sitten saunan lämmössä. Nakkasin pahvimukilla vettä kiukaalle ja kuuntelin kiukaan sihinän läpi kuinka Kosti veteli karvaformulaa parketilla. Välillä se pisti päänsä saunan oven lasia vasten ja mourusi kuin kissa. Se ottaa välillä aika tosissaan leijonanmetsästysjutut.

Saunan jälkeen makasin olohuoneen lattialla ja mietin, että olisiko oikeasti kiva jakaa tämä jonkun kanssa vai olisinko onnellisempi yksin. Välillä vain tuntuu, että mun parisuhde perustuu käytännöllisyyteen- Ihmiset luulevat, että yksin on hankalaa. Luulenko minäkin niin? Tottahan sitä taas itkettäis kurjaa kohtaloa ja synkkää vanhapiikaelämää sohvan nurkassa kutomassa sukkaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta mun mielikuvitus ei ole toiminut enää aikoihin. Sitäpaitsi selvisinhän minä aiemminkin, ehkä se on helpompaa tällä kertaa. Asioiden pitäisi kyllä muuttua kunnolla, kunnioitusta peliin ja kielenkannattimet laulamaan, niin ehkä tästä vielä jotain saadaan aikaiseksi. Epäilyttää vain miten U enää voisi minuun luottaa. Hirveä ikävä mulla kyllä on.