Varas

Se taisi olla juuri edellisyönä kun työkaverille retostelin, että Kostistapa on tullut jo iso poika. Mielenmalttia on tullut ja kunnioitusta pomoja kohtaan. Joo ja viehetreeneissäkin käytiin. Meni aika hyvin ensikertalaiselta. Kertaakaan ei tuonut viehettä minulle, vaan voitonriemuisena juoksutti karvaa ympäri kenttää, eikä antanut kiinni kirveelläkään. Illan päätteeksi poika kuitenkin nosti tyylikkäästi koipeaan aidantolppaa vasten, ja minä olin niin pollea.

Uskoin kuitenkin siis aikuistumisrituaalinen alkaneen ihan todella, mutta kuin kehuista säikähtäneenä nuori herra kääriäinen murtautuu jääkaappiin ja tekee itselleen coctailin jugurtista, prinssinakeista ja leivästä. Oli juuri viimeistelemässä ateriaansa palasella polar-juustoa, mutta ehdin nippanappa väliin kun tuo uudestaan suljettava kääre hieman hidasti koiruuden menoa. Nyt se sitten makaa päiväpeitosta tekemässään pesässä , maha pyöreänä ja huokailee tyytyväisenä (?)

Vaan onhan se mukavaa kun on noin omatoiminen lemmikki. Siinähän se Kosti tuli samalla tehneeksi kauppalistan. Ei tarvitse kuin seurata eri aineksista koostuvia tassunjälkiä keittiönlattiassa. Tänään siis ainakin margariinia, jugurttia, leipää ja juustoa. Kaiken ruunasi tietenkin tuo prinssinakki etiketti sievästi irroteltuna kaiken sotkun päällä. Aika selvä viesti.

Ja nyt se pitäisi vielä jättää illaksi yksin, kun emäntä menee viettämään sikakallista iltaa stadikalle. Viimeksi yksin ollessaan poika silppusi tyynyn kylppäriin ja tunki konginsa (no se aktivointilelu) poikittain lattiaviemäriin.