Kosti On Viesti Kuningas

Pitkästä aikaa tulikin sellainen olo että ehkä, huom. korostan sanaa EHKÄ, me ei Kostin kanssa ollakkaan niin epäonnistunut tiimi kuin ensin luultiin. Eiliset treenit meni hyvin, ottaen huomioon, että oltiin taasen väärässä paikassa kun haku/jälki porukka oli ehtinyt vallata maat ja mannut ja meidän jengi siirtyi hiekkakuopille. Paitsi me kun oltiin jo kerran metässä ja kuultiin vasta jälkikäteen, että paikka olikin vaihtunut. No eipä se innokkaita haitannut vaan vedettiin siinä kolmen ihmisen ja kahden koiran voimin semmoiset treenit ettei paremmasta väliä. Kosti löysi minut (luetaan lihapullan) hienosti pusikosta ja innokkaasti ampaisi myös Sonjan tykö. Ekaa kertaa kokeiltiin juoksumatkaa ilman näköetäisyyttä muuten, eikä minun ah jo niin harjaantuneeseen silmääni Kostin menossa ollut minkäänmoista epäröintiä tai hapuilua. Kosti tuli luo niinkuin tulee koira, joka ei olisi viikkoon saanut herkullista lihapullaa maistaa.

Näpertelyähän tuo tietysti on alan ammattilaisiin verrattuna, mutta kaikki aikanansa kuten mummokin ruukasi sanoa. Ensiviikolla olisi sitten mahdollisuus saada tuntumaa sota-ajan viestinviennistä kun ohjaaja tekaisee meille oikean kilparadan. Minulla vaan tietenkin on yövuoro ja huonosti keskittymään kykenevä koira, mutta haasteistahan sitä on ennenkin elämänilo ammennettu. Että tulta päin.