Kerran Vuodessa

Siitä asti kun Maija muutti Lahteen on yksi ystävä lähtenyt pois suunnilleen kerran vuodessa. Ovat muuttaneet kauas, tai ehkä minä olen kaukana riippuu katsantokannasta. Nyt on sitten niin, että täällä missä minä olen ei ole oikeastaan enää yhtään tosi ystävää ja se tekee välillä aika yksinäiseksi olon. Niin no onhan sitä puhelimet ja kulkuvälineet ja on käyty puolin ja toisin muttei se ole sama kuin voisi soittaa että nähdäänkö vartin päästä ja mennään leffaan. Ja nytpä se vielä näyttää siltä, että se on enää sähköpostin välityksellä se ystävyys kasassa monen kohdalla.

Ja melkein sen arvasin, kun näin surkeilla sosiaalisilla taidoilla varustettuna uusiin ihmisiin ei niin vain tutustukkaan ainakaan sillätavalla että sitä uutta ihmistä alkaisi kutsua ystäväkseen. Ihan olen kuin isäni, joka on ihmisten keskellä jäykkä kuin rautakanki. Tuttuja minulla on kyllä mutta se on sitten sitä hyvää päivää kirvesvartta, en minä niille lähde ruotimaan sitä että kun on niin kurjaa ja yksinäistä.

Onneksi sentään on parisuhde

ja koira.