Soveltavaa Oppimista

Ihanan raikas aamulenkki järvelle ja takaisin. Kaikki vatut oli vaan jo joko syöty tai homehtuneet, niin aamiainen ei saanut sitä tuoretta hillosilmää, mutta hurtilla näytti olevan kivaa. Uskaltauduttiin ihan vesirajaan asti kun olin varma, että kylmänarka poikani varoisi paleltumista vaan toisinpa taas kävi. Sen verran riehakkaassa tilassa olivat Kostin ja Kostin tyttöystävä, että se laiturin pätkä toimi lähinnä kiihdytysratana.

Alkuun poju luiskahtikin veteen vähän vahingossa, mutta samassa se jo uikin tyytyväisenä taitojan esitellen ympäriinsä kun taas R keskittyi olemaan kastelematta tassujaan. Yhtäkkiä Kosti saikin päähänsä lähtä kohti toista rantaa, jossa oli sauna ja laiturilla mies, joka itsekkin aikoi veteen. Minä jäin rannalle huutamaan pää punaisena Että "Makkaraaa... Emmännällä on hk: n sinistäää"

Käskyni kajahtelivat kuuroille korville ja ei siinä kauaa mennyt kun Kosti oli saavuttanut huvittuneen oloisen miehen, joka jutusteli koiralle kuin vanhalle tutulleen. Pyysin miestä kuitenkin ystävällisesti pitämään koiran poissa maankamaralta ja hän teki työtä käskettyä ja tyrkki koiraani takaisin järven selkään. Tästä epäystävällisyydestä vai mistä lie johtuen Kosti lopulta luovutti ja kääntyi uimaan takaisin meitä kohti. Minä tietysti kannustin innokkaana ja heiluttelin lenkkiä ilmassa. Siitä meni sitten puolet palkkioksi kun koira saavutti rannan ja minut. Eikä se ollut edes väsähtänyt uimisesta, jaksoi roikale yhtälailla riehua koko menomatkan R:n kanssa puiden lomassa ja loppuun vielä parit viestjuoksut. Näiden tempausten jälkeenvain aina tuntuu, että tähän on vielä niin pitkä ja kivinen tie.