herra iso herra kaukaa kaupungista myhäili tyytyväisenä. Katseli laskevan auringon suuntaan lasitornistaan ja laski mielessään kuinka tuottoisa päivä taas oli ollut. Tilaston heikentäjät ja huonoimmat potilaista hän oli taas onnistunut ohjaamaan pienen kylään, jota hän leikkimielisesti oli alkanut kutsua Hilttoniksi. Kaupungin tilastot näyttivät hyviltä, oli vedetty kotiin päin ja pisteitä oli ehtinyt karttua mitä erilaisimmista laitteista, joilla oli ihmishenkiä taas pelastettu. Jo aikaa sitten hän oli huomannut, että asioiden oli oltava jatkuvassa liikkeessä ja jos tilanne ei edistynyt piti hoitoa jatkaman muualla, jotta nuo kultaakin kalliimmat tilastot pysyisivät hyvinä. Tehottomuushan nimittäin oli herra iso herralle kirosana.
Ihan viimepäivinä oli Iso herrasta alkanut tuntua, että nyt hän oli vihdoinkin saavuttamassa sen ylivaltiaan roolin, jota hän oli jo niin monta vuotta halajanut. Alettiin olla hyvinkin lähellä tuota visiota "yhdestä suuresta perheestä", jonka valtiaana tulisi toimimaan hän, itse herra iso herra. Hänellä tulisi lopulta olemaan valta määrätä mm hoitajien sijoitus tuossa perheessään. Viikko siellä toinen täällä. Kunhan hänelle riittää komenneltavia se oli kuitenkin pääasia.
Mutta ei ollut herra iso herra tullut ajatelleeksi tilastoissaan sitä, että Hilttoni oli hyvinkin omavarainen yksikkö. Siellä hoitohenkilökunta toimi sairaanhoitajan roolin lisäksi myös sihteerinä ja siistijänä. Iso herraa jopa hieman ärsytti miten ne kyläläiset olivat jo vuosien ajan selvinneet samoista ongelmista puolet pienemmällä porukalla ja tilastot alkoivat uhkaavasti häiritä heidän menestystään. Lisäksi huhut, jotka olivat kiirineet kaupunkiin Hilttonilaisten hyvästä hengestä tekivät iso herran mielen levottomaksi. Asialle tuli tehdä jotain ja nopeasti.
Hilttonilaisia ahdisti tieto tulevasta, siitä miten heidän toimiva pieni yksikkönsä silvottaisiin kappaleiksi ja osaset sijoitettaisiin kliinisen valkoiseen kaupunki ympäristöön missä kenelläkään ei ole nimiä tai kasvoja. On vain numeroidut paikat ja hoitohenkilökunnan loputun kiire.
Herra iso herra oli mielissään, että viimeisimmässä budjetti kokouksessa hän oli saanut rahahanat aukeamaan itselleen ja kaupungille. Viime viikolla uutuuttaan kiiltelevät huoneet ja kullankimalteiset laitteet oli vihitty käyttöön juhlallisin seremonioin. Nyt jos he vielä tulevat saamaan hyvät hoitajat näyttää peli Hilttonin kohdalla menetetyltä. Heillähän on vain hoitajien selät, ruis ranteessa ja sairaansija jokaiselle.
Saattaa olla siis hyvinkin lähellä, että Tansania tulee saamaan uuden tee-viljelijänsä hyvinkin pian.
Ihan viimepäivinä oli Iso herrasta alkanut tuntua, että nyt hän oli vihdoinkin saavuttamassa sen ylivaltiaan roolin, jota hän oli jo niin monta vuotta halajanut. Alettiin olla hyvinkin lähellä tuota visiota "yhdestä suuresta perheestä", jonka valtiaana tulisi toimimaan hän, itse herra iso herra. Hänellä tulisi lopulta olemaan valta määrätä mm hoitajien sijoitus tuossa perheessään. Viikko siellä toinen täällä. Kunhan hänelle riittää komenneltavia se oli kuitenkin pääasia.
Mutta ei ollut herra iso herra tullut ajatelleeksi tilastoissaan sitä, että Hilttoni oli hyvinkin omavarainen yksikkö. Siellä hoitohenkilökunta toimi sairaanhoitajan roolin lisäksi myös sihteerinä ja siistijänä. Iso herraa jopa hieman ärsytti miten ne kyläläiset olivat jo vuosien ajan selvinneet samoista ongelmista puolet pienemmällä porukalla ja tilastot alkoivat uhkaavasti häiritä heidän menestystään. Lisäksi huhut, jotka olivat kiirineet kaupunkiin Hilttonilaisten hyvästä hengestä tekivät iso herran mielen levottomaksi. Asialle tuli tehdä jotain ja nopeasti.
Hilttonilaisia ahdisti tieto tulevasta, siitä miten heidän toimiva pieni yksikkönsä silvottaisiin kappaleiksi ja osaset sijoitettaisiin kliinisen valkoiseen kaupunki ympäristöön missä kenelläkään ei ole nimiä tai kasvoja. On vain numeroidut paikat ja hoitohenkilökunnan loputun kiire.
Herra iso herra oli mielissään, että viimeisimmässä budjetti kokouksessa hän oli saanut rahahanat aukeamaan itselleen ja kaupungille. Viime viikolla uutuuttaan kiiltelevät huoneet ja kullankimalteiset laitteet oli vihitty käyttöön juhlallisin seremonioin. Nyt jos he vielä tulevat saamaan hyvät hoitajat näyttää peli Hilttonin kohdalla menetetyltä. Heillähän on vain hoitajien selät, ruis ranteessa ja sairaansija jokaiselle.
Saattaa olla siis hyvinkin lähellä, että Tansania tulee saamaan uuden tee-viljelijänsä hyvinkin pian.
No comments:
Post a Comment