Unelmat Listoiksi

Vapaa päivät meni taas vähän laiskottelun puolelle. Se on tuo sohva niin puoleensavetävä Kostin karvoineen kaikkineen, ettei voi vastustaa. Eilen sentään käväisin kaupungilla kun lukioystävä oli kouluttautumassa allergiatalolla. Kahteen vuoteen ei oltu varmaan nähty, mutta niin meillä aina juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.

C on muuten yksi syy miksi minä(kin) lähdin sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Hän oli vakuuttunut, että se olisi minulle sopiva ammatti ja niin taisi tyttö oikeassa olla, kun taas kerran yömyöhään sokkarin rappusilla viiniä maisteltuamme mietittiin mitä isona olisi soveliasta tehdä. Vähän jäljessä menin mutta menin kuitenkin ja tässä sitä nyt ollaan ammattikunnan ylpeänä edustajana jännäämässä palkkaneuvottelujen käänteitä tuhansien muiden kanssa.

Siinä Iguanan pöydässä istuessamme löytyi lopulta syy hiljaiseloon. Omakohtaiset kokemukset sairastamisesta vetävät hiljaiseksi, mutta nyt kuitenkin näyttäisi olevan valoa näköpiirissä. Taudille nimi ja hoito päällä. Ihailla vain voi joidenkin ihmisten ilmiömäistä kykyä suoriutua paineista ilman minkäänlaisia näkyviä merkkejä. Vaihtoehtoisista oli ollut apua selvästi. Vääjäämättä tuli mieleen serkun äiti, joka myös löysi avun luontaishoidoista.

C kehoitti rohkeasti listaamaan asiat mitä haluaa niin alitajunta hoitaa loput ja lähtee suuntaamaan tekemisiä niitä hohti. Se kuulosti niin helpolta ja järkeenkäypältä, että minun listani valmistui jo eilen.