Ajatellen aivan kaunis

En kai osaa sosiaalistua normaalisti. En kestä sitä teeskentelyä ja ponnistelua, mitä sukulaisten tapaaminen vaatii. Minä en jaksa olla kiinnostunut muiden asioista kun omani ovat ties miten. En vain jaksa olla enää sen velvollisuudentunteen täyttämä tekopyhä kiltti tyttö, joka minu odotetaan olevan.

Se halu mökkeytyä ja yksinäistyä kasvoi liian suureksi ja siksi se nyt istuu Annankadun varressa ja kierii kuumissaan satojen makaamissa satiini lakanoissa. Olin valmis maksamaan.
Ulkoa kuuluu naurun remakkaa ja auton ohiajelua. Hiljainen, ne sanoi esitteessä.

Vastuu painaa silti ja mietin jo meneväni takaisin. Riideltiin taas, puhelimitse. Minä en voi, tai osaa luottaa enää. Ahdistaa kohtaaminen.

Huomenna menen töihin ja iltapäivästä kotiin K:n luo. U menee alankomaihin ja minä saan lomani. Kaksin koiran kanssa, mustikoita ja lettuja. Iltavuoroja ja auringonlaskuja.