Poika kertoi pesseensä juuri eilen ikkunat ja kaikki näyttää nyt erilaiselta. Minuakin jännittää. Liikahdan kevyesti. Aamu sarastaa verhon takana ja aurinko piirtää kiilaa vaalealle seinälle. On niin kuulasta ja kirkasta. Herään viivytellen, Uneksin kaikesta mukavasta ja pehmeästä. Siitä miten istun lumihiutaleelle ja leijun hitaasti, tai miten silitän kissan valkeaa tassua. Uuden, vihreän peittoni alla kuuntelen islantilaista laulua ja nautin siitä ettei ole kiire minnekään.
Lopulta nousen ja puen villasukat, ne vihreä-keltaiset, äidin kutomat. Olohuoneessa eilinen näkyy vielä selvästi, vieras paita on unohtunut sohvan käsinojalle. Keittiössä iittalat, joissa aavistus punaa jäljellä. Hymyilyttää vaikka pelkään ettei se voi jatkua. Hetki on silti hyvä.
No comments:
Post a Comment