Eilen puolilta päivin istuin bussissa, jonka ikkunan väliin oli jäänyt vettä. Tiedättehän sen kahden lasin väliin jäävän tyhjän tilan. No nyt se ei siis ollut tyhjä vaan vettä noin kolmanneksellaan. Vesi aaltoili bussin liikkeiden mukana. Eteen- ja taaksepäin. Se oli hypnoottista, kuin minimeri. Kun bussi oli perillä, minun teki hirveästi mieli katsomaan merimaailmaan kaloja ja koska aikaakin kerran oli niin menin.
Merimaailma on ihana, Siellä voi kävellä meren sisällä. Niin kevyesti se käykin. Siellä on hiljaista, pehmeää ja hämärää, mutta näen silti vaivatta. Kävelen eteenpäin ja peremmällä on jotain. Pieni himmeä valo, joka valaisee hyvin ja lempeästi. Ne on merihevosia, ja niistä minä pidän.
No comments:
Post a Comment