Olennaisia Asioita

Tyttö on sievä, pieni ja sorja niin kuin sukunsa muutkin naiset. Hänellä on vihreät silmät ja takkuja punaisissa, auringon polttamissa hiuksissaan. Takut ovat niin suuria, ettei niitä auki saa edes mummin taikakampa, jonka tyttö oli saanut omakseen. Kammassa oli ollut hopeakehykset mutta harakka oli vienyt sen niin ylös puunlatvaan, ettei sitä ole vielä kukaan sieltä pois saanut.

Puun juurella sammalten keskellä hän keinuttaa itseään ja pohtii elämänsä perimmäistä tarkoitusta. Tänään hän on vakaasti päättänyt oppia olemaan hiljaa ja seuraamaan ajatusten jatkuvaa virtaa turhia selittelemättä. Sanat ovat vain aina ajatuksia nopeampia ja siksi tytön selitykset ovat suurimmaksi osaksi tahattomia valeita, joista lopulta jää aina kiinni.

Tunnetta ja lämpöä pitää olla ennen kuin tyttö suostuu kiinnostumaan jostakin uudesta ihmisestä tai asiasta. Sitten kun tunneside on syntynyt häntä ei pitele mikään ja ensivaikutelman synnyttämä luottamus johtaakin usein pettymyksiin. Tyttö kun ei tahdo uskoa, että olosuhteet, aika ja elämä muuttavat toista ihmistä joskus hillittömän kovalla vauhdilla. Ehdottomana tunnetyyppinä hän vetää puoleensa viileitä ja ainakin tunteettomilta vaikuttavia ihmisiä, jotka saavat tytön hermostumaan heidän materialistiseen kunnianhimoonsa. Tytön tunteet ovat niin herkässä, että hän on joutunut kasvattamaan kovan kuoren ympärilleen. Oman herkkyytensä vuoksi tyttö ymmärtää joskus liiankin hyvin vaikeuksiin ajautuneita ihmisiä.

Kun hän avaa suunsa niin asia on yleensä painavaa ja siksi se pitää sanoa riittävän hitaasti ja ymmärrettävästi. Kaikki eivät tahdo jaksaa kuunnella loppuun asti tarkkaa selitystä ja väärinkäsityksiä syntyy kaikesta huolimatta. Lämpö, läheisyys ja tunteiden kemia ovat ainoa ja lopulta melko vaikea tie tytön sydämeen. Hänelle rakkautta on jatkuva lämmin vuorovaikutus, mikä vaatii lopulta melkoista kärsivällisyyttä.