Postia

Tänään tuli ne vaarin asiat postissa. Suku pojoisessa on viimein saanut nurkat ja kaapit selviteltyä. Hain paketin, joka sisälsi valokuvia 9kymppisiltä, taskukellon ja niin, se kasettikin oli siinä. Minä olin unohtanut sen kokonaan, ja niin kuin sillekin on naurettu...

ja kun minä en edes pidä hiihdosta. Kummasti sitä kuitenkin joustaa kun on kevät talvi. muistan sen nyt aivan selvästi miten kesäsiskon vanhojen lärvisten kanssa seisoin ladun pientarella ja huusin isän perään, että soitan kun olen valmis. Isä nyökkäsi tapaansa JOO-O ja ajoi pois. Lähdin liikkumaan. Ensimmäiset 20 m nautin olostani, aurinko paistoi ja olin yksin keskellä puita. Latukin oli tehty valmiiksi. Sitten tuli hiki, pipo valui silmille ja yksi veto eteenpäin veti kaksi takaisin. Muistin, miksi niin syvästi inhoan hiihtoa. Voitelu oli tiessään, ja alkoi nyppiä koko touhu, latuakaan ei enää ollut kuin nimeksi. Hämäävät vain aluksi, että tästä kun menet niin hyvin pääset valmiita reittejä Paskanmarjat, kaikenmaailman wannabee gundeswaanit olivat hiihtäneet vapaalla tyylillään ladun tiehensä, ja perinteiseen tyylin luottavan oli mahdotonta edetä selkeästi. Kiroilin ja hikoilin siis eteenpäin.

No olin kuitenkin yksin metsässä, ja varmuuden vuoksi mukaan ottamani korvalappustereot osoittautuivat pelastukseni. Laiton rokkia soimaan ja heti helpotti, ajatukset eivät enää pyörineet tuskaisessa etenemisessäni. Korviin sattui hyvä kappale, ja ajattelin, ettei ketään varmaan haittaa jos vähän laulan mukana. Annoin mennä ja unohdin että oli kamalaa.

Kun pääsin taukotuvalle takaisin kello oli jumalattoman paljon, ja kävin soittamaan isälle, että hakee minut ja suksenkuvatukset kotiin. Isä tulikin melkein heti ja ajettiin kaupan kautta koti pihalle. Sukset lensi tallin taakse ja vaari tuli metakkaa kartanolle ihmettelemään. Sitten se huikkasi, että kiitos kivasta viestistä. En ymmärtänyt, mutta seraavana päivänä vaari soitti puhelinvastaajaansa jätetyn viestin. Ensin nauhalta kului vain kahinaa, sitten se alkoi suhista. suhistuaan melko rytmikkäästi aikansa, alkoi kuulua: "jea all day and all of the night" . Tajusin siinä vaiheessa, että se olin minä edelispäivän hiihtoretkellä laulamassa kinksin all day & all of the nightiä. Kännykkäni takin taskussa oli soittanut itsekseen vaarin puhelinvastaajaan ja tallensi siinä samalla hiihtoni ja laulunikin.

sitä nauhaa on sitten erinäiset kerrat oikein porukalla kuunneltu, ja kaikkia nauratti. Soittivat sen vielä A:llekin kun se ensimmäistä kertaa uskaltautui käymään. Minua hävetti. A tykkäsi, että se on somaa. Enää en tiedä mitä se ajattelee.

Vaariakin on ikävä, se oli hieno ihminen. Vakaumukseltaan keskustan miehiä henkeen ja vereen. Ohimennen potki kokoomuksen vaalimainokset nurin tuulensuun ojanpenkalta. Yritti huijata silmälääkäriä ajokorttia uusitaessa ja keitti maailman parasta riisipuuroa.