Pyyteetön Hoitaja?

Se on yllättävän yleistä se vallankäyttö sairaaloissa. Se missä hoitohenkilökunta perustaa ajatuksensa ja toimintansa sairaskertomuksiin ja potilaalta ei edes itseltä kysytä mitä mieltä tämä on tai miltä nyt tuntuu. Hoitohenkilökunta syyllistyy ajanpuutteen vuoksi suoranaiseen pakottamiseen, koska tietyt asiat on pakko olla tehtynä. Aamupesut ja aamiaiset syötynä klo 11 mennessä. Muuten tulee seuraavalta vuorolta napinaa ja pistäviä katseita raportilla. Näitä paikkoja on vieläkin. Paikkoja missä on niin kova hierarkia ja nokkimisjärjestys hoitohenkilökunnan välillä, että välillä mietityttää että muistaakohan ne miksi ne sinne osastoilleen oikeastaan tulevat. Mikä on tärkeää, muistaa oikea istumajärjestys kahvihuoneessa vai aamupalan syöttäminen sille joka on jo unohtanut miten lusikkaa käytetään.

Meillä on töissä keskusteltu aiheesta paljon viime aikoina. Jo aikaa sitten päätimme pyrkiä tietoisesti pois vallitsevista rutiineista, jotta ei olisi niin vaikeaa mennä mukaan potilaan ajatusmaailmaan. Meillä tosin on etuna se, että omia potilaita per hoitaja on osaston luonteesta johtuen yhdestä kolmeen. Meillä ei ruokakärryn tuleminen sanele päiväaikatauluja. Aikaa jää enemmän itse hoitotyöhön. Mikä on lykky, koska muuten ei pää kestäisi.

Vaikeita päiviä on, myönnettävähän se on. Välillä on mentävä pilarin taakse laskemaan kymmeneen, ettei hermostuisi. Osaavat olla haasteellisia.