Ajatellen aivan kaunis

En kai osaa sosiaalistua normaalisti. En kestä sitä teeskentelyä ja ponnistelua, mitä sukulaisten tapaaminen vaatii. Minä en jaksa olla kiinnostunut muiden asioista kun omani ovat ties miten. En vain jaksa olla enää sen velvollisuudentunteen täyttämä tekopyhä kiltti tyttö, joka minu odotetaan olevan.

Se halu mökkeytyä ja yksinäistyä kasvoi liian suureksi ja siksi se nyt istuu Annankadun varressa ja kierii kuumissaan satojen makaamissa satiini lakanoissa. Olin valmis maksamaan.
Ulkoa kuuluu naurun remakkaa ja auton ohiajelua. Hiljainen, ne sanoi esitteessä.

Vastuu painaa silti ja mietin jo meneväni takaisin. Riideltiin taas, puhelimitse. Minä en voi, tai osaa luottaa enää. Ahdistaa kohtaaminen.

Huomenna menen töihin ja iltapäivästä kotiin K:n luo. U menee alankomaihin ja minä saan lomani. Kaksin koiran kanssa, mustikoita ja lettuja. Iltavuoroja ja auringonlaskuja.

...häntä hellikäämme....

Viime yönä heräsin kumeaan kohnotukseen, joka tuli koiran kurkusta. Kosti voi pahoin ja oksenteli ympäri olohuonetta. Matto ei taaskaan säästynyt. Nousin ylös ja lähdettiin taas kerran öiseen lähimetsään päästäisten ja myyrien ihmeteltäväksi. Istuskelin kannon nokassa ja kosti tyhjensi itseään puunjuurille. Oli varmaan kuumetakin kun tärisytti niin kovasti. Useampi tunti siinä taas vierähti, että pahin vaihe meni ohi. Soitin töihinkin, että nyt saa aamuvuoro etsiä tekijänsä muualta kun lapsi sairastaa.

Nyt ollaan sisällä ja koira nukkuu kevyttä untaan, välillä se herää, kakoo ja minä yritän ruiskulla antaa vettä ja canikuria. Niistä se ei tykkää. Toivon vain niin kovasti, ettei tarvitse lähteä sairaalaan ja tippaan kun se oli viimeksikin niin kamalaa ja Kostilla on vieläkin angsti hoitotoimenpiteitä kohtaan. Nytkin sillä syke nousee kun vain näkeekin ruiskun tai jotain hoitoon liittyvää.

Voi miksei se vaan voi olla terve.

Unelmat Listoiksi

Vapaa päivät meni taas vähän laiskottelun puolelle. Se on tuo sohva niin puoleensavetävä Kostin karvoineen kaikkineen, ettei voi vastustaa. Eilen sentään käväisin kaupungilla kun lukioystävä oli kouluttautumassa allergiatalolla. Kahteen vuoteen ei oltu varmaan nähty, mutta niin meillä aina juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin.

C on muuten yksi syy miksi minä(kin) lähdin sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Hän oli vakuuttunut, että se olisi minulle sopiva ammatti ja niin taisi tyttö oikeassa olla, kun taas kerran yömyöhään sokkarin rappusilla viiniä maisteltuamme mietittiin mitä isona olisi soveliasta tehdä. Vähän jäljessä menin mutta menin kuitenkin ja tässä sitä nyt ollaan ammattikunnan ylpeänä edustajana jännäämässä palkkaneuvottelujen käänteitä tuhansien muiden kanssa.

Siinä Iguanan pöydässä istuessamme löytyi lopulta syy hiljaiseloon. Omakohtaiset kokemukset sairastamisesta vetävät hiljaiseksi, mutta nyt kuitenkin näyttäisi olevan valoa näköpiirissä. Taudille nimi ja hoito päällä. Ihailla vain voi joidenkin ihmisten ilmiömäistä kykyä suoriutua paineista ilman minkäänlaisia näkyviä merkkejä. Vaihtoehtoisista oli ollut apua selvästi. Vääjäämättä tuli mieleen serkun äiti, joka myös löysi avun luontaishoidoista.

C kehoitti rohkeasti listaamaan asiat mitä haluaa niin alitajunta hoitaa loput ja lähtee suuntaamaan tekemisiä niitä hohti. Se kuulosti niin helpolta ja järkeenkäypältä, että minun listani valmistui jo eilen.

Päivän Skooppi

Jos olisit hososkoopiltasi kasvi olisit:

Vanamo 3.5. - 6.6.

Pieni ja herkkä vanamo elää huomaamattomana ja vaatimattomana omaa salaista elämäänsä syrjässä valtateistä ja kiireestä. Kiireisiltä pintaliitäjiltä vanamo jää kokonaan huomaamatta, mutta rauhallinen kulkija ja asioihin paneutuva osaa katsoa sinne missä hiljaiset aarteet ovat. Vanamon kauneus ja herkkyys löytää yleensä ymmärtäjänsä ja ihailijansa. Nykymaailmassa vanamon ominaisuudet eivät ole arvostuksen huipulla, joten syrjäytymisen ja erakoitumisen vaara vaanii. Riuhtaisu mukaan elämän hälyyn silloin tällöin tekisi hyvää, harjoitusmielessä. Vaikka vanamo vaikuttaa lähes avuttomalta, hän uurastaa sitkeästi ja etenee sopivassa ympäristössä ja oikealla alalla lopulta hyvinkin pitkälle. Hiljainen uurastus ei aina saa ansaitsemaansa arvostusta ja huomiota. Vanamo voisi opetella edes vähän itsekehua, vaikka se hänelle onkin vastenmieleistä. Hälyä ja tekniikan pauketta vanamo ei kestä, hän nauttii metsän ja luonnon rauhasta, valitsee tarkkaan seuransa ja viihtyy omissa oloissaan. Rakkaudessa ja ihmissuhteissa vanamolla on harvoin ongelmia. Hän välttää konflikteja ja osaa sopeutua, rönsyillä, jopa luikertaa - eikä koskaan jyrää toisia. Vaara onkin, että joku jyrää hänet, tai ainakin yrittää. Tällaisesta tilanteestakin vanamo yleensä selviää, ei taistellen, vaan hiljaa muualle siirtyen. Hän ei tarvitse muita ihmisiä niin kipeästi, että maksaisi suhteesta minkä hinnan tahansa.

Ystävällinen Ele Koiralta

Joskus, tai no aika useinkin kun pyykkikori on ihan täynnä minulla on tapana lajitella seuraava pyykkierä valmiiksi pesukoneen rumpuun. Näin tein tänäänkin aamusella ja lähdin käymään lähikaupassa. Kosti jäi kotimieheksi. Kun tulin takaisin oli koirani ystävällisesti laittanut pyykkikoneen pyörimään. Meni ilman pesuaineita kun niitä en ollut ehtinyt vielä ladata valmiiksi. Innoissaan poju oli väännellyt pesulämpötilan 80 asteeseen. Lykky että pestävänä oli Kostin omia pyyhkeitä, eikä angora villapaitoja tms. Hyvin siis kestivät pyyhkeet kuumankin käsittelyn ja yllättävän puhdasta tuli ilman luvileitakin. Meillä näkyy olevan Kostin kanssa melko tasa-arvoinen yhteiselo kun kotityötkin voidaan jakaa näin kätevästi.

Ja yöksi töihin......

JoutenOloa

Aurasi pääväri:

Keltainen

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

Aurassasi voimakkaita:

lila;oranssi;

Väs....yy

Viikonloppu. Makuuhuoneen imelät pastelliseinät käyvät jo vähän liian tutuiksi. Päätin taas kerran, että niistä on päästävä. Kuistilla oleva kynttilälyhty heijastaa kuvioitaan ikkunan läpi niille seinille ja katossa on uria, joita voi seurata katseellaan jos ei muuta keksi. Uni ei vain tahdo tulla. Nukkumatti on hukannut osoitteeni tai lakossa. Alkuviikon valvoin koiran vatsan vuoksi läheisessä metsässä. Oli ressu taas pistellyt yksin ollessaan purkillisen puuroriisiä nappaansa ja olo oli sen mukainen niin emännällä kuin koirallakin. Töissä meni koko tiistai ja keskiviikkoakin pitkälle. Olin ihan kuitti ja lähetin K:n jo eilen viettämään poikien viikonloppua kaupunkiin. Pakkasin mukaan Sulkavan soutukassiin nappulanjämät ja puruluun ja itse lähdin iltavuoroon.

Tyhjään kotiin on outo tulla, olohuoneessa oli matto tuttavallisesti kasassa, mutta hännän läpsytys parkettiin ei ollutkaan vastassa. Riisuuduin rauhassa ja kävin nukkumaan vain ja ainoastaan herätäkseni kahden tunnin kuluttua silmät turvoksissa luullen, että on nukkunut pommiin. Sitten taas lisää katon urien tuijotusta ja kelloon vilkuilua. Puolikuudelta aamupuuron keittoon ja työmaalle kääntelemään herra ja rouva tonnia. Aamupesujen aikana pääni huutaa, että haluaisi lisää sisältöä elämään kiitos.

Eilen bussissa tuo pääni sitten nuokahteli puolelta toiselle ja vieressä istunut mies ystävällisesti tönäisi minut nojaamaan ikkunaa vasten, pois omilta hartioiltaan. Havahduin ja nousin ylös bussin väliosaan, jotta en ajaisi ohi kotipysäkin.

Illalla otin kokeeksi unilääkkeen työkaverin suosituksesta ja onnistuin nukkumaan yhtä soittoa aamu kahdeksaan. Ensimmäinen kerta yli viikkoon. Herää kuitenkin ajatus, että vuorotyö ei minulle sovi. Ja ensiviikolla on taas yövuorot. Oikein riemulla odotan niitä aamuyöntunteja kun olo on krapulainen ja tahmea. Ja joku pyytää vettä ja toinen yrittää hengitellä niillä onnettomilla keuhkon rippeillään. Ahdistaa kun ei aina voi oikein auttaa, välillä lievitetään vain oloa.

Kotona taas ja puhelin piippaa tekstiviestejä ystävältä?, joka on toivottanut minut ties minne mutta muistuttaa tasaisin väliajoin, kuinka on yksinäinen ja elämä on surkeaa. Uhkaa itsemurhalla ja huumeilla. Apua ei ota, eikä sitten edes vastaa puhelimeen. Jotenkin tämä syksy on niin rankka.

Herra Iso Herra

herra iso herra kaukaa kaupungista myhäili tyytyväisenä. Katseli laskevan auringon suuntaan lasitornistaan ja laski mielessään kuinka tuottoisa päivä taas oli ollut. Tilaston heikentäjät ja huonoimmat potilaista hän oli taas onnistunut ohjaamaan pienen kylään, jota hän leikkimielisesti oli alkanut kutsua Hilttoniksi. Kaupungin tilastot näyttivät hyviltä, oli vedetty kotiin päin ja pisteitä oli ehtinyt karttua mitä erilaisimmista laitteista, joilla oli ihmishenkiä taas pelastettu. Jo aikaa sitten hän oli huomannut, että asioiden oli oltava jatkuvassa liikkeessä ja jos tilanne ei edistynyt piti hoitoa jatkaman muualla, jotta nuo kultaakin kalliimmat tilastot pysyisivät hyvinä. Tehottomuushan nimittäin oli herra iso herralle kirosana.

Ihan viimepäivinä oli Iso herrasta alkanut tuntua, että nyt hän oli vihdoinkin saavuttamassa sen ylivaltiaan roolin, jota hän oli jo niin monta vuotta halajanut. Alettiin olla hyvinkin lähellä tuota visiota "yhdestä suuresta perheestä", jonka valtiaana tulisi toimimaan hän, itse herra iso herra. Hänellä tulisi lopulta olemaan valta määrätä mm hoitajien sijoitus tuossa perheessään. Viikko siellä toinen täällä. Kunhan hänelle riittää komenneltavia se oli kuitenkin pääasia.

Mutta ei ollut herra iso herra tullut ajatelleeksi tilastoissaan sitä, että Hilttoni oli hyvinkin omavarainen yksikkö. Siellä hoitohenkilökunta toimi sairaanhoitajan roolin lisäksi myös sihteerinä ja siistijänä. Iso herraa jopa hieman ärsytti miten ne kyläläiset olivat jo vuosien ajan selvinneet samoista ongelmista puolet pienemmällä porukalla ja tilastot alkoivat uhkaavasti häiritä heidän menestystään. Lisäksi huhut, jotka olivat kiirineet kaupunkiin Hilttonilaisten hyvästä hengestä tekivät iso herran mielen levottomaksi. Asialle tuli tehdä jotain ja nopeasti.

Hilttonilaisia ahdisti tieto tulevasta, siitä miten heidän toimiva pieni yksikkönsä silvottaisiin kappaleiksi ja osaset sijoitettaisiin kliinisen valkoiseen kaupunki ympäristöön missä kenelläkään ei ole nimiä tai kasvoja. On vain numeroidut paikat ja hoitohenkilökunnan loputun kiire.

Herra iso herra oli mielissään, että viimeisimmässä budjetti kokouksessa hän oli saanut rahahanat aukeamaan itselleen ja kaupungille. Viime viikolla uutuuttaan kiiltelevät huoneet ja kullankimalteiset laitteet oli vihitty käyttöön juhlallisin seremonioin. Nyt jos he vielä tulevat saamaan hyvät hoitajat näyttää peli Hilttonin kohdalla menetetyltä. Heillähän on vain hoitajien selät, ruis ranteessa ja sairaansija jokaiselle.

Saattaa olla siis hyvinkin lähellä, että Tansania tulee saamaan uuden tee-viljelijänsä hyvinkin pian.

Soveltavaa Oppimista

Ihanan raikas aamulenkki järvelle ja takaisin. Kaikki vatut oli vaan jo joko syöty tai homehtuneet, niin aamiainen ei saanut sitä tuoretta hillosilmää, mutta hurtilla näytti olevan kivaa. Uskaltauduttiin ihan vesirajaan asti kun olin varma, että kylmänarka poikani varoisi paleltumista vaan toisinpa taas kävi. Sen verran riehakkaassa tilassa olivat Kostin ja Kostin tyttöystävä, että se laiturin pätkä toimi lähinnä kiihdytysratana.

Alkuun poju luiskahtikin veteen vähän vahingossa, mutta samassa se jo uikin tyytyväisenä taitojan esitellen ympäriinsä kun taas R keskittyi olemaan kastelematta tassujaan. Yhtäkkiä Kosti saikin päähänsä lähtä kohti toista rantaa, jossa oli sauna ja laiturilla mies, joka itsekkin aikoi veteen. Minä jäin rannalle huutamaan pää punaisena Että "Makkaraaa... Emmännällä on hk: n sinistäää"

Käskyni kajahtelivat kuuroille korville ja ei siinä kauaa mennyt kun Kosti oli saavuttanut huvittuneen oloisen miehen, joka jutusteli koiralle kuin vanhalle tutulleen. Pyysin miestä kuitenkin ystävällisesti pitämään koiran poissa maankamaralta ja hän teki työtä käskettyä ja tyrkki koiraani takaisin järven selkään. Tästä epäystävällisyydestä vai mistä lie johtuen Kosti lopulta luovutti ja kääntyi uimaan takaisin meitä kohti. Minä tietysti kannustin innokkaana ja heiluttelin lenkkiä ilmassa. Siitä meni sitten puolet palkkioksi kun koira saavutti rannan ja minut. Eikä se ollut edes väsähtänyt uimisesta, jaksoi roikale yhtälailla riehua koko menomatkan R:n kanssa puiden lomassa ja loppuun vielä parit viestjuoksut. Näiden tempausten jälkeenvain aina tuntuu, että tähän on vielä niin pitkä ja kivinen tie.

Ehtoo

Siinä vaiheessa kun huomaa viettävänsä lomaviikon viimeistä lauantai-iltaa valutellen pyykinpesunestettä siihen muoviseen pesupalloon pitkään ja hartaasti ja kantaessaan raivoisasti täkkejä ja tyynyjä ulos tuulettumaan laulaen samalla die, die, die you motherf....s pölypunkeille tietää olevansa ei enää niin menvää sorttia.

Menevät ja aktiiviset ihmiset kai istuksivat tähän kyseiseen aikaan viikosta kuppilassa juke-boxia räpläämässä tai odottelevat hyvän keikan alkua tuoppi kourassa. Vaan aikuinen nainenpa hoitelee niitä tykkäämiään koti-asioita kun se yllätyskin meni säiden puolesta pieleen. Lokakuulle tilataan sitten vähän vähemmän tuulta ja enemmän kauniita auringonlaskuja. Pistän tilauksen menemään jo nyt niin ehtii sitten varmasti perille.

Hallusinaatio

Siinä on pieni ristiriita haluta olla kotirouva kun ei halua lapsia oikeastaan yhtään. Olen kyllä odottanut, että alkaisi se vauvakuume niinkuin muillakin jo kypsään ikään ehtineillä naisihmisillä, mutta ei. Ei soi hälytyskellot biologiset tai maalliset, eivät edes helise vaimeasti. Mutta kotona olisi kiva olla tekemässä kotijuttuja. Pestä pyykkiä ja järjestellä. Olen siinämielessä omituinen, että saan joskus kiksejä siivoamisesta, siitä että työnsä tuloksen voi omin silmin nähdä konkreettisesti.

Tämä selvänä vastapainona töille, jossa usein on niin, että koko päivän painat hommia hiki niskavilloissa helmeillen ja etusormi lääkeampullien availusta hellänä ja kun sitten tulee kotiinlähdön aika huomaat, että asiakkaasi on ihan prikulleen samassa tilassa kuin missä hänet vuoroon tullessasi tapasit ja yleensä siinä ympärillä on vielä ihan hirveä sotku joka koostuu steriilien pakkauksien suojakääreistä, verestä, ihmiseritteistä ja hoitajan kyynelistä. Se ei ole aina niin palkitsevaa, PAITSI niissä tapauksissa, jolloin vapailta palattuasi kuulet kolleegan suusta miten hra tai rva se ja se niin hyväkuntoisena lähti pyörätuolissa vihellellen jatkohoitoon.

Se On Valokuva Torstai Taas

Perusposeerausta valokuvatorstain lapsi aiheeseen liittyen